Virta
In English

Animaatiokommuuni

KATARIINA LILLQVISTMuseon rakennustyöt eteläisen Böömin Táborissa päättyivät tuntia ennen avajaisia ja autuaallisen väsymyksen tilassa toivotimme tervetulleiksi satapäisen vierasjoukon sekä suomitrion, kaksimetriset lintunuket, moravialaiset viinitynnyrit ja ensimmäisen näyttelyn.

Kolmipäiväisten karnevaalien jälkeen kolhoosimme rauhoittui aloilleen ja aikaa löytyi myös filosofoinnille. Museokaupunkimme on ennenkin tarjonnut suojaa mitä mielenkiintoisimmille utopioille, itse asiassa koko sen syntyhistoria liittyy poliittiseen ja uskonnolliseen toisinajatteluun.

Oman aikansa kiivaimmat yhteiskunnalliset uudistajat eli taboriitit perustivat vuonna 1420 liki neljäntuhannen kannattajan voimin Táborin kaupungin. Täällä haluttiin elää alkuseurakunnan ihanteiden mukaisesti: irti valtiokirkon ja Vatikaanin traditioista, ilman pyhäinjäännöksiä, kiirastulioppia, ehtoollisleipää ja sielunmessuja. Ennen tappiotaan vuonna 1434 taboriitit ehtivät kaivaa kaupungin perustan täyteen katakombeja, linnoittautua ammattimaisen sotilaallisesti vankkojen muurien sisään ja ylipäätään elää 14 kokonaista vuotta tasa-arvoisuuden ja veljeyden hengessä – vailla yksityisomistusta, käskynhaltijoita ja kuninkaita.

Utopialle kävi kuten utopioille yleensä; se nujerrettiin poliittisilla kompromisseilla ja väkivallalla hengettömäksi, mutta jotain sen perinteistä on lähtemättömästi kätkeytynyt kaupungin sielunmaisemaan. Ehkä juuri siksi tänne oli niin helppo tulla: kansainvälinen kolhoosimme on otettu avoimesti vastaan, naapureiden uteliaisuus on enimmäkseen ystävällistä ja ohikulkijat ovat ottaneet jo tavakseen poiketa iltakävelyllä ihmettelemään viidellä kielellä kommunikoivaa työryhmäämme.

Tulikaste on kuitenkin vielä edessäpäin. Isoin haaste museollamme on sen monikulttuurisuusteesien toteuttamisessa: onko pienessä böömiläisessä kaupungissa mahdollista tehdä rasismin vastaista elokuva- ja kulttuurityötä ilman henkivartijoita, valvontakameroita ja vahtimestareita? Niin kauan kun meidät mielletään suomalaisiksi, museollamme on positiivisen eksoottisuuden aura suojanaan, mutta odotan mielenkiinnolla, mitä kesän romanikulttuuriviikot tuovat tullessaan. Aikoinaan Tšekin TV:n, YLE:n ja muiden eurooppalaisten tv-yhtiöiden kanssa toteutettu animaatiosarjamme MIRE BALA KALE HIN on vuosien varrella matkannut ympäri maailman, erikielisiä esitysversioita on sarjasta tehty yli kymmenkunta ja eri romanimurteillekin käännöksiä on kertynyt saman verran, mutta paradoksaalisesti kaikkein vähiten on levitystyötä ehditty tekemään Tšekeissä. Nyt MIRE BALA on paraatipaikalla museossa, ja sen ympärille luotavat työpajat muodostavat yhden toimintamme tärkeimmistä muodoista täällä.

Toivon, että Táborin kaupungin perinteet kantavat edelleen ja että kellarimme työpajoissa voivat niin tšekkiläiset kuin romanilapsetkin turvallisesti tutustua animaation maailmaan, toisiinsa ja eri kulttuureihin. Suomen ja ylipäätään Pohjoismaiden malli tasa-arvokasvatuksessa on jo 60-luvulta asti näyttänyt esimerkkiä siitä, miten on mahdollista muuttaa maailmaa ja sen rakenteita yhdessä yksittäisten aktivistien, poliitikkojen, taiteilijoiden ja vahvojen kansalaisjärjestöjen kanssa, mutta muutokset eivät meilläkään tapahtuneet yhdessä yössä. Tšekin ja Slovakian romanien asunto-, koulutus- ja työllisyysolot ovat edelleenkin liki yhtä huteria kuin oman lapsuuteni ”kiertokaaleilla”, joten kulttuurityö alkaa usein siitä, että ensin istutaan yhdessä pöytään ja syödään soppaa…

Soap, soup and animation. Takapihallamme lämpenee myös sauna.

www.taborpuppetmuseum.org

 

Comments

  1. Erinomaisen hienoa! Toivotan museolle onnea ja menestystä!