Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query argument of wpdb::prepare() must have a placeholder. Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 3.9.0.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114

Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query does not contain the correct number of placeholders (0) for the number of arguments passed (1). Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 4.8.3.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114
Erikoistuako yhteen tyyliin tai tekniikkaan?
Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query argument of wpdb::prepare() must have a placeholder. Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 3.9.0.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114

Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query does not contain the correct number of placeholders (0) for the number of arguments passed (1). Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 4.8.3.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114
Virta
In English

Erikoistuako yhteen tyyliin tai tekniikkaan?


Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query argument of wpdb::prepare() must have a placeholder. Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 3.9.0.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114

Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query does not contain the correct number of placeholders (0) for the number of arguments passed (1). Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 4.8.3.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114
Elli Vuorinen on valmistunut animaatio-ohjaajaksi Turun taideakatemian animaatiolinjalta. Hänen kaksi ensimmäistä koulutyönä tekemää elokuvaa, Kielitiettyni (2010) ja Benigni (ohjattu Pinja Partasen and Jasmiini Ottelinin kanssa 2009), ovat saaneet tunnustusta ja näkyvyyttä elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Muun muassa Kielitiettyni on voittanut pääpalkinnon Tricky Women-festivaaleilla, parhaan elokuvan palkinnon opiskelijasarjassa Anifest-festivaaleilla Tsekeissä ja erikoispalkinnon Tampereen Elokuvajuhlilla. Benigni valittiin edustamaan suomea ANOBA-kilpailussa (Award of Nordic and Baltic Animation Festival) 2010. Tällä hetkellä ohjaaja viimeistelee kolmatta lyhytelokuvaansa Tokiossa Animaatiotaideresidenssissä ja toimii freelancer kuvittajana. Lisää tietoja elokuvista ja muista töistä voi löytää Ellin www-sivuilta: ellivuorinen.com

Elli Vuorinen

Elli Vuorinen on valmistunut animaatio-ohjaajaksi Turun taideakatemian animaatiolinjalta. Hänen kaksi ensimmäistä koulutyönä tekemää elokuvaa, Kielitiettyni (2010) ja Benigni (ohjattu Pinja Partasen and Jasmiini Ottelinin kanssa 2009), ovat saaneet tunnustusta ja näkyvyyttä elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Muun muassa Kielitiettyni on voittanut pääpalkinnon Tricky Women-festivaaleilla, parhaan elokuvan palkinnon opiskelijasarjassa Anifest-festivaaleilla Tsekeissä ja erikoispalkinnon Tampereen Elokuvajuhlilla. Benigni valittiin edustamaan suomea ANOBA-kilpailussa (Award of Nordic and Baltic Animation Festival) 2010. Lisää tietoja elokuvista ja muista töistä voi löytää Ellin www-sivuilta: ellivuorinen.com

ELLI VUORINEN

ELLI VUORINEN

Ajattelin, etten kirjoittaisi enää yhtäkään riviä Japanin animaatioresidenssistäni näissä blogikirjoituksissani. Olen jo kahdesti aiemmin viitannut tähän 70 päivää kestäneeseen pyrähdykseeni Tokiossa. Kuitenkin siellä ollessani jouduin ensi kertaa lyhyen urani aikana perustelemaan omia valintojani elokuvantekijänä ja lähtökohtia taiteelliseen tekemiseeni. Yllätyksekseni omat periaatteeni poikkesivat paljolti kahden muun sinne valitun residenssitaiteilijan kanssa. En tiedä oliko vain sattumaa, että jokaisella tänä vuonna valitulla animaatiotaiteilijalla oli erilainen lähestymistapa animaatioihinsa, mutta se kirvoitti moniin hedelmällisiin keskusteluihin.

Belgialainen Emma De Swaef tekee nukkeanimaatioita käyttäen villaa ja huopaa. Tekniikkavalinta sanelee hyvin pitkälti myös käsikirjoituksen sisällön. Yhdessä avopuolison Marcin kanssa ohjatussa ja lukuisia palkintoja kahmineessa elokuvassa Oh Willy… Emma halusi yhdistää pehmeän villan alastomuuteen ja tulevassa elokuvassa villan vastapariksi on valittu väkivalta. Villa inspiroi heitä kirjoittamaan käsikirjoituksen materiaalille sopivaksi. Ja jo kahden elokuvan jälkeen on vakiintunut heidän tyylikseen.

Amerikkalaisen Caleb Woodin animaatioissa tärkein tekijä on liike ja itse animointi. Hänellä animaatiotekniikat vaihtelevat ja tarinakin on täysin toissijainen. Kokeellinen animaatio on toisaalta sekin tyylisuunta, mutta Caleb tutkii liikettä myös elokuvissa, joissa on tarina ja joista osa on jopa lapsille suunnattuja. Häntä eivät kiinnosta isot tuotannot ja hän nauttii vapaudesta tehdä yksin elokuviaan.

Itselläni tarina tulee ennen muita. En tiedä onko liian naivia ajatella, että tekniikka pitäisi valita aina tukemaan parhaiten tarinaa, mutta niin ajattelen. Perinteiset animaatiotekniikat ovat niin aikaa vieviä ja kalliita toteuttaa, että välillä tuntuu, että budjetit sanelevat liian useasti tekniikan. Itselläni on pöytälokerossa käsikirjoituksia, joista tiedän välittömästi, että mikä on nukkeanimaatio, piirrosanimaatio tai mikä olisi helposti toteutettavissa suoraan tietokoneella.

Olen murehtivaa sorttia. Minuun vaikuttavat tahtomattani mielikuvat, joissa taiteilijoiden tulisi brändätä itsensä selkeään muottiin. Tulisiko löytää se jokin tyyli ja teema, jonka tekee tunnetuksi ja sitten lopun uraa voi jalostaa ideaa ja keksiä uusia näkökulmia sen ”oman juttunsa” ympärille? Tulisiko taiteilijan tai ohjaajan laskelmoida mitkä teemat puhuttelevat rahakirstujen vartioita saadakseen voita leivän päälle tai ylipäätänsä elokuviaan tuotantoon asti? Ei tietenkään. Pitäisi olla rehellinen itselleen ja tehdä siltä miltä tuntuu, mutta realistisesti ajateltuna se ei ole aina järkevintä.

Järkevää tai ei eniten minua kuitenkin inspiroi uudet asiat. Residenssissä valmiiksi saatetun elokuvan lähtökohta oli tehdä jotain itselleni uutta, niin tarinankerronnassa kuin tyylissäkin. Halusin kokeilla tehdä omakohtaisemman käsikirjoituksen ja luoda sitä tukevan tyylin, joka ei olisi millään lailla kepeä tai muistuttaisi mitenkään edellisiä animaatioitani.

Festivaaleilla näkee nykyään paljon elokuvia, jossa on kekseliäitä tekniikoita tai niitä yhdisteleviä sekatekniikoita. Välillä tekniikka muuttuu itseisarvoksi ja katsojalle jää jälkimaku kokonaisvaltaisen elokuvan sijaan tekniikkakokeilusta. Toisaalta tällaiset kokeilut voivat ruokkia tekijäänsä luomaan valittuun materiaaliin tai tekniikkaan sopivan tarinan. Oh Willyn… lisäksi hyvä esimerkki tästä on Heta Jokisen Sivussa, joka voitti tänä vuonna Animatricks-festivaalin Metropolia-kilpailun. Siinä animaation materiaali koostuu kirjan sivuista, mikä saneli tarinan kirjan juoneen katoavasta tytöstä.

Oman opettajani Priit Pärnin piirrosanimaatiot ja selkeä tyyli ovat hyvin tunnistettavia. Muutkin animaatioalan vaikutusvaltaiset tekijät ovat valinneet tekniikkansa ja pysyneet siinä, Švankmajerin ja Quayn veljesten stop motion -animaatiot, Schwizgebelin maalausanimaatiot jne. Tällä hetkellä Pärn kuitenkin tekee vaimonsa Olgan kanssa hiekka-animaatiota. On jännittävää nähdä kuinka paljon Pärnin tunnistettava piirrostyyli tulee näkymään tässä hänelle uudessa teknisessä aluevaltauksessa.

Nykyään korostetaan erikoistumisen tärkeyttä. Pitäisikö animaatio-ohjaajan valita tekniikka ja tyyli ja pitäytyä siinä? Työnjaon eriytyminen on havaittavissa alalla kuin alalla. Animaatiotekniikat ovat niin monimuotoisia, että niihin erikoistuminen on yhdeltä ihmiseltä mahdotonta. Toki elokuvatuotannot ovat usein usean ihmisen voimainnäyttö, mutta ohjaaja on se, joka tyylin ja tekniikan valitsee. Ja aina ohjaajan totuttu tyyli ei välttämättä ole aina paras mahdollinen valittuun käsikirjoitukseen. Olisi hienoa nähdä enemmän yhteistyötä animaatioammattilaisten välillä.

Yksi hyvä esimerkki tästä on toukokuussa valmistunut Chrzun ohjaama Kenkähullu. AD:na tuotannossa työskennellyt Elina Minn kirjoitti Animatricks-blogissa pari viikkoa sitten kuinka koki onnistumisen tunteen soveltaessaan omaa tyyliään Chrzun elokuvaan sopivaksi. Elinan tyyli on jalostunut hyvin tunnistettavaksi ja Kenkähullu näyttää melkein edellä mainittujen tekijöiden kollaboraatiolta. Niin hyvin ovat heidän ajatusmaailmat sulautuneet toisiinsa.

Liveleffoissa ohjaajan on helpompi vaihdella visuaalista tyyliä käsikirjoituksen mukaan, mutta entä jos animaatioelokuvien ohjaaja haluaa poiketa tyylistään ja vaihdella vapaasti tekniikasta toiseen? Chrzu on tehnyt rohkean valinnan antaessaan Elinan luoda noinkin itsensä näköisen visuaalisen tyylin elokuvalleen. Harvemmin vaihtoehtoisessa saati kaupallisessa animaatioissa uskalletaan käyttää eri tyylejä käsikirjoituksen ehdoilla.

Toisaalta myös live-elokuvissa tyylissään uskollisesti pysyneet ohjaajat ovat ainakin omalla arvoasteikollani korkealla. Esimerkiksi Roy Anderssonin, Tim Burtonin tai Wes Andersonin tyylit ovat tunnistettavia, mutta myös tarinat ja niiden elokuvakerronta on eheää ja omaleimaista. Wes Andersonhan hienolla tavalla siirsi myös oman visuaalisen tyylinsä nukkeanimaatioon Fantastic Mr. Fox- elokuvassa.

Unohdamme helposti, että luovat ratkaisut ottavat aikaa. Tyyliä itsessään ei kannata ajatella ja tekemällä tehdä, vaan se pitää antaa syntyä itsekseen, ajan kanssa. Kirjoitan tämän itseäni nipistäen ja muistuttaen keskittyä oleelliseen, elokuvien tekemiseen. Ehkä silloin huomaamattaan toistaa samoja virheitä ja lankeaa samoihin kaavoihin ja ansoihin, mitkä sitten vuosien mittaan rakentavatkin toivottavasti omaleimaisen tavan työskennellä ja toimia, ei vain taiteilijoina vaan myös ihmisinä.

Comments

  1. Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query argument of wpdb::prepare() must have a placeholder. Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 3.9.0.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114

    Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query does not contain the correct number of placeholders (0) for the number of arguments passed (1). Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 4.8.3.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114
    class="comment byuser comment-author-terhi even thread-even depth-1" id="comment-288">
    Terhi Väänänen says:

    Ajatuksiaherättävää pohdintaa. Voisiko tekniikkavalintaa verrata live-action-elokuvan genrevalintaan? Joku ohjaaja tekee lähinnä komediaa, toinen actionia ja kolmas kauhua. Animaatiossa tekniikalla ja visuaalisella ulkonäöllä vain on niin suuri merkitys, että se menee jopa genrevalintojen ohi. Animaatioelokuvien kohdalla puhutaan harvemmin genreistä ja useammin siitä, miltä ne näyttää ja millainen tunnelma niissä on.

    Live-action-elokuvien puolella Kubrick ja Tarantino ovat mielestäni hyviä esimerkkejä ohjaajista, jotka erilaisista genrevalinnoista huolimatta tekevät hyvin omantyylistään elokuvaa. Kubrick kävi läpi monta genreä kauhusta sotaelokuvaan ja historiallisesta elokuvasta scifiin ja silti hänen elokuvansa ovat tunnistettavaa Kubrickia. Tarantinokin tekee eri genreihin kuuluvia elokuvia, vaikka kostoteema yhdistääkin niitä kaikkia.

    Chrzun ohjaama Kenkähullu on kyllä mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten ohjaaja pyrkii erottautumaan nimenomaan ohjauksen, ei hänelle tyypillisen visuaalisen ilmeen kautta. Ehkäpä tämän poikkeuksellisuus kertoo siitä, että animaatio ymmärretään edelleenkin nimenomaan visuaaliseksi iloitteluksi, jossa tarina ja ohjaus ovat pienemmässä roolissa?

  2. Kiitos tämän kirjoituksen, löysin minulle ennestään tuntemattoman Caleb Woodin animaatiot. Tackar och pockar! Hienoa kokeellista kamaa just meikäläisen makuun. Joukosta löytyi jopa Bird Shit, joka liippaa läheltä omia valokuva-animaatiojuttujani, hiphei!

    Itse aiheesta: Itseäni inspiroivat myös uudet asiat, enkä oikein näe mitään pointtia tehdä sellaista elokuvaa, missä en pääsisi kokeilemaan mitään uutta, oppisi mitään uutta. Mutta vaikka kuinka kokeilee, itsensä ulkopuolelle ei pääse. Kaikilla on jonkinlainen taiteilijalaatu, joka puskee läpi duuneista, vaikka välillä onnistuisikin tekemää pinnalta katsoen aivan aikaisemmista poikkeavan jutun. Eli tavallaan jokaisella on se oma liikkuma-ala, jossa voi sinkoilla reunasta reunaan, mutta jossain ne rajat tulee vastaan. Omasta mielestäni tämä ei ole paha juttu; kyllä ihmisellä persoonallisuus saa olla ja se saa näkyä teoksissa.

    Jos oman persoonansa rajat haluaa ylittää, siihen taitaa tuo yhteistyö toisten kanssa olla ainoa keino.

  3. Kiek girdėjau, mynėto kalendoriaus silibmoai buvo neteisingai žmonių įsiaiškinti Manau, kad tai tik skaičių pasikartojanti kombinacija kuri gazdina prietaringus žmones