Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query argument of wpdb::prepare() must have a placeholder. Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 3.9.0.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114

Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query does not contain the correct number of placeholders (0) for the number of arguments passed (1). Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 4.8.3.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114
Ihanan kamalat!
Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query argument of wpdb::prepare() must have a placeholder. Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 3.9.0.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114

Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query does not contain the correct number of placeholders (0) for the number of arguments passed (1). Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 4.8.3.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114
Virta
In English

Ihanan kamalat!


Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query argument of wpdb::prepare() must have a placeholder. Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 3.9.0.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114

Notice: wpdb::prepare kutsuttiin väärin. The query does not contain the correct number of placeholders (0) for the number of arguments passed (1). Lisätietoja: Debugging in WordPress(Tämä viesti lisättiin versioon 4.8.3.) in /biz/animatricks.net/html/blog2/wp-includes/functions.php on line 3114
REETTA HIETARANTA

Reetta Hietaranta

Turun taideakatemian ekaluokkalainen tutustuu animaatioon Pikku Kakkosen ja häröilevän luokkansa avulla.

REETTA HIETARANTA

REETTA HIETARANTA

Big Brother, Tukiainen, kökösti näytellyt B-leffat. Arvaan, että muutkin huomaavat heti näiden kolmen yhteyden. Hirveän noloja! Niin noloja, että pakko nähdä ja lukea lisää. Ja taas olivat ihanan kamalia! Myötähäpeä kutkuttaa nauruhermoja ja pönkittää ylemmyydentunnetta. Mutta animaatioita… niitä en ollut laittanut nolojen kerhoon, ainakaan vielä hetki sitten. Syitä on suunnilleen kaksi. Ensinnäkin olen katsonut enimmäkseen hyviä animaatioita ja toisekseen en ole ymmärtänyt animaation tekemisestä paljoakaan. Ymmärtämättömyys on laittanut minut sivuuttamaan vaikkapa huonon liikekielen olan kohautuksella, jos nyt edes olen noteerannut sitä. Animointi kun on varmaan niin vaikeaa (niin kuin onkin, mutta voi sen silti tehdä hyvin).

Animaatioluokkani on onneksi korjannut tilanteen. Olemme käyneet pohjamudissa ja oikein rypeneet myötähäpeässä, hehkuttaneet animaatiokamaluutta viikkotolkulla. Helmikuussa luokkalaisemme Janna-Riina ilmaisi painokkaasti olevansa jo huolissaan. Ehkä syystäkin.

Kaikki alkoi syksyllä korkeakulttuuris-mahtipontisella mielentilalla. Varasimme kalentereistamme joka viikolle yhden iltapäivän katsoaksemme yhdessä sivistäviä animaatioita: klassikoita, häikäiseviä uutuuksia ja tuntemattomia helmiä. Mukavasti yhteishenki ja ammatillinen ymmärrys luokallamme kasvavat, myhäilimme. Kun näitä oli kahlattu tarpeeksi monta, alkoi näyttää huonolta. Priit Pärnin leffanäytös tuntui aina vain lykkäytyvän. Lopulta yllätyskortti veti välistä ja melkein koko luokkamme kokoontui tammikuun 14. katsomaan nimeltä mainitsematonta animaatiota. En silloin arvannut sen kaameuden positiivisten vaikutusten luokkamme yhteishenkeen olevan niin paljon suuremmat kuin minkään mestariteoksen katsomisen.

En ole varmaan ikinä nauranut niin paljon! Kiemurtelimme naurusta ja myötähäpeästä. Hahmosuunnittelu, käsikirjoitus, värit, animointi… Silkkaa pilkkaa, sitähän me teimme. Emme voineet lopettaa pelkkään elokuvaan, halusimme ahmia myös ”näin tehtiin”- pätkät. Ja pilkkasimme lisää. Emme voineet lopettaa vielä siihenkään. Suuren inspiraation vallassa luokkaamme koristamaan ilmestyi paljon elokuvaan liittyvää piirtelyä. Tarpeeksi kamala on jo ihanan kiehtovaa, ja taiteessa se on tiedetty jo inhorealismin ja surrealismin aikaan. Nykyään muodissa oleva rumien ja nolojen asioiden ironinen fanittaminen jatkaa samalla linjalla. Mekin siis heitimme todella pitkään kaikenlaista ironista läppää.

Sittemmin olemme pilkanneet, tai siis arvostelleet, vähän muitakin animaatioita. Yhdeksi vakiovitsiksi luokassamme on muodostunut pelotteleva tsemppaus: ”Teepä ahkerasti hommia, tai tällaisia elokuvia tulet tekemään.” Luulen, että ainoastaan animaatioluokassa voi syntyä tällainen joukkohysteria yhdestä animaatioelokuvasta. Ensiksikin yhteisen ”vihollisen” on psykologiassa jo pitkään tiedetty yhdistävän ryhmää tehokkaasti, eikä kenenkään muiden kuin toisten animaattoreiden kanssa voi samalla antaumuksella ruotia animaatioelokuvia. Eli meille täydellinen ryhmäytymisvihollinen. Toisekseen haluamme tietysti nähdä itsemme tulevaisuudessa parempina animaattoreina ja elokuvantekijöinä. Piilevä epävarmuus on hyvä kätkeä muiden töiden arvosteluun.

Animaatio-opiskelijana olen ruvennut näkemään ihan uudella tavalla elokuvan läpi, animointityyliin ja -tekniikkaan. En ollut ymmärtänyt sitä ennen kuin Tampereen elokuvajuhlilla luokkalaisemme insinöörikaveri kuiski parinkin nukkeanimaation kohdalla, että onko tämä nyt sitä kolme deetä. Pidin oletusta aika hellyyttävänä. Kai me jo pidämme itseämme jonkinmoisina pikkuammattilaisina, että katsomme oikeudeksemme voida ruotia kovin sanoin kehnoja pätkiä. Toivon ja uskon, että huonot elokuvat todella opettavat meille jotain. Ainakin luokkamme on kunnostautunut rakentavan palautteen pyytämisessä ja antamisessa, mitä ehkä äsken paljastamani kahvitauko-terapian jälkeen on vaikea uskoa. Totta kuitenkin on, että pyydettäessä kritiikkiä, olemme aina tekijän ja teoksen puolella. Laitamme peliin jokaisen vähänkin ideoita ja tietoa tirisevän aivosopukkamme ─ vaikka sitten sen kaikista noloimman ja kamalimman puolesta.