Virta
In English

Talo numero 15

KATARIINA LILLQVISTJos joutuisin inkvisition eteen uskonasioistani, tunnustautuisin todennäköisesti liberaaliksi jungilaiseksi.

Jungin teoriat ihmismielen syvyyksissä elävistä arkkityypeistä ovat vapaasti sovellettavissa myös animaatiodramaturgiaan: niin Lapsi, Varjo, Sankari, Suuri Äiti, viisas Vanhus kuin alati viekas Narrikin löytyvät varmasti tuotannostani, Animuksesta ja Animasta puhumattakaan. Kenties taannoinen kohu samettikorsettiin pukeutuneesta sotamarsalkastani liittyi juuri viimemainittuun: miehen psyyken perukoilla uinuvaan feminiiniseen kaksoisolentoon, jonka ulospääsy haarniskasta on usein kohtalaisen ummetuksen takana.

Jung on melkoisella varmuudella myös viimeisimmän lempilapseni henkinen isä. Taianomaiseen Táborin kaupunkiin hiljalleen rakentuva animaatiomuseo kun muistuttaa kaikinpuolin sellaista taloa, josta minulla oli tapana nähdä nuoruusvuosinani unia. Jopa seuraleikkien kysymykseen ”millainen talo olisit ?” löysin aina heti vastauksen: keskiaikainen, okrankeltainen ja kolmikerroksinen. Tällä hetkellä istun arkaaisen taloni vintissä vitriinien, harjoittelijoiden ja restaurointia odottavien kiukkuisten homunculusten keskellä eikä todellisuus aina kaikinpuolin vastaa unikuvaa, mutta varmasti tiedän sen, etten haluaisi olla missään muuallakaan. Jos huolehdin turhista, riittää vilkaisu ikkunan alla kolisevaan peltikylttiin rauhoittamaan mielen: talon järjestysnumero asemakaavassa on 15, ja sen peruskivi laskettiin vuonna 1412. Koko kaupunki, jonka linnanmuurien suojissa museo sijaitsee, vastaa melkoisesti mielenmaisemaani: sen historiaan kuuluu kohtuullinen määrä utopioita, uskonsotia ja hengellistä itsepäisyyttä, lohikäärmefreskoista ja tyhjien ikkunasyvennysten kummituksista puhumattakaan.

Animaatiomuseolla on toki myös tehtävänsä arkitodellisuuden keskellä. Kyllästyin suremaan nukkeanimaation keskeisimpien käsityömenetelmien vähittäistä katoamista vanhojen mestarien myötä ja päätin tehdä perinteen hyväksi jotain ennenkuin Amerikka pitää keksiä uudestaan. Nyt metalliluurangot, kipsimuotit ja lateksireseptit odottavat inventointiaan lajittelupöydällä, joka näyttää iltahämärissä vanhan alkemistin räjähtäneeltä varastolta, mutta kaaoksen seasta alkaa museon järjestys vähitellen hahmottua kuin maailmankaikkeus sotkanmunan sirpaleista.

Aamupäivisin, auringon paistaessa eteisaulaan maalaamme museon seinään alati kasvavaa nukkepuuta. Loutkovy Strom eli The Tree of Puppets saa erimaalaisten opiskelijoiden käsissä yhä uusia muotoja, ja sen oksistossa on paikkansa niin kiinalaisille varjonukeille, jaavalaisille wayang-hahmoille kuin sisilialaisille marioneteillekin. Nukkeanimaatio sijoittuu perhekuvassa lähelle latvaa, mutta se on silti säilyttänyt sukulaisuutensa puun juurissa lymyävien santeria-jumalien ja voodoo-veistosten kanssa eikä pelkää myöskään tulevaa: kuka tietää, mitä ulottuvuuksia uusi tekniikka vielä tuo tullessaan? 3D-kokeilut heiveröisine pahvilaseineen eivät ole lisänneet nuken magiaan mitään erityisempää lisäarvoa, mutta kenties kymmenen vuoden kuluttua maalaamme puun haaroihin kokonaan uusien lajityyppien nimiä tai todistamme modernin Golemin syntymää kauhun vallassa. Ihmisen ja nuken raja saattaa muutenkin tulevaisuudessa hämärtyä lopullisesti: tekonivelet, siirretyt elimet ja hiustenpidennykset ovat kenties vain pientä sormiharjoittelua todellisen luomistyön odottaessa vuoroaan…

 

Comments

  1. Tapani Tolonen says:

    Mukavaa, että tallennat animaatioperinnettä. Animaatiotekniikasta ei (kokemukseni mukaan) ole juuri kirjoitettu, vaan se tuntuu kulkevan suullisena perimätietona, niin kuin runonlaulanta. Sen ottaminen talteen, nyt varsinkin, kun perinteeseen on tulossa katkos, on hyvä ja arvokas juttu.

    Kirjoituksesi sai miettimään, millainen sukupuu syntyisi vastaavasti piirrosanimaatiosta. H. Miettusen mukaan piirretty elokuva on keskiaikaisen kuvakertomuksen (seinämaalausten, tapahtumaikonien yms) perillinen. Välittävänä lenkkinä on sarjakuva. Sarjakuvassa ja keskiaikaisessa kuvakertomuksessa on kieltämättä jotain samaa: henkilöiden vakiintuneet tuntomerkit, attribuutit, esimerkiksi. Sarjakuvan ja piirretyn elokuvan välillä on kyllä suurempi hyppäys, vaikka sukulaisuus on silti olemassa.